It's hard to be bad when you are so sweet

Sam intoutui lasillisen jälkeen kertomaan ensimmäistä alkoholikokemusta, jota kumpikaan todistajista ei ollut aikaisemmin kuullut. Gabriel tuijotti Samia häkeltyneen huvittuneena eikä voinut kuin naurahtaa tarinan päätteeksi. Taisi nyt olla niin että Sam oli testannut alkoholia ennen häntä!
"Voi oli varmaan hieno kokemus," hän totesi juoden hieman siitä viinistään. Lisa naurahti myöskin ja käänsi sitten katseensa Gabrieliin.
"No entäs sinä sitten?" hän kysyi, "en ole tainnut kuulla sinunkaan ensimmäisestä alkoholikokeilustasi!" Gabriel naurahti ja katsahti Samia miettien sitten hetken. Mikähän se sitten olisi ollut..
"No en tiedä.. Kai se oli silloin kun karkasin täältä Leonin luo kesäksi ja sinä tulit hakemaan minut korvasta raahaten kotiin," hän virnisti Lisalle joka nauroi lempeästi.
"Olisihan se pitänyt arvata!" hän sanoi.
"Mutta ei me tosissaan paljoa kokeiltu silloinkaan.." Gabriel myönsi naurahtaen, "meillä oli muutakin tekemistä silloin."
Äkkiä ovelta kuului niiskahdus ja Gabriel käännähti katsomaan. Ovella seisoi pieni tyttö yöpuvussa nallekarhun kanssa.
"Hei Stacy, mitä sä tähän aikaan hereillä teet?" Gabriel kysyi laskien sen viinilasin alas ja nousi mennäkseen tytön luo. Tyttö ei vastannut, mutta tuijotti kyllä Gabrielia tiiviisti miehen kumartuessa tuon puoleen.
"Etkö saanut unta?"
".. Näin pahaa unta.." tyttö mutisi, jolloin Gabriel hymyili ja nosti tytön syliinsä suoristautuen sitten. Hän katsahti Samia ja Lisaa esittäen ilmeellään että vie tytön takaisin yläkertaan. Kadottuaan siitä ovensuusta, Lisa hymähti hieman ja joi siitä viinistään. Hetken hän oli hiljaa sitten hän hymähti uudelleen.
"Oot löytäny hienon miehen, Sam," Lisa sanoi, "pidäthän huolta siitä?" Hän hymyili Samille ja katsahti sitten oven suuntaan.
"Mä en tiedätkö oo pitkään aikaan nähnyt sitä noin onnellisena," Lisa myönsi kääntyen taas Samin puoleen, "jotenkin Gabrielin perusluonteeseen tuntuu kuuluvan tietty surumielisuus. Toki ymmärtäähän sen.." Hän hymyili hieman haikeammin ja täytti lasinsa tarjoten Samillekin pullosta, mikäli tuo haluaisi.

Sam virnisti kuullessaan, että Gabriel oli karannut ja saanut tulla kotiin korvasta vedettynä. Hän todellakin uskoi koko tarinan. "Niin varmasti olikin", noita naurahti ja sipaisi Gabrielin sliipattuja hiuksia kun ovelta kuului niiskahdus. Pikkuinen tyttö ei saanut unta, tosin oliko se ihmekään? Pahat unet olivat ärsyttävä vaiva. Sam nyökkäsi Gabrielille ja käänsi katseensa takaisin Lisaan.

"Minä tiedän sen", Sam totesi hiljaa. Hän tiesi miten hieno mies Gabriel oli. Tuo näytti normaalisti hyvin epämäääräiseltä hiipparilta, mutta velhon sydän oli lämmin. "Ja minä olen pitänyt hänestä huolta ensitapaamisesta saakka. Mungon kahvihuone aina iloitsee hänen saapumisestaan, koska se tietää hyvää ruokahuoltoa", noita totesi naurahtaen. Lisan kuitenkin kertoessa, miten onnellinen Gabriel oli, Sam tunsi punastuvansa. Hän laski katseensa ja hymyili hieman. Tuon jälkeen hän tarvitsi viiniä. Sam ojensi siis lasinsa ja sinetöi kohtalonsa. Gabrielilla olisi hauska ilta edessä.

"Gabriel rakastaa tätä paikkaa yli kaiken. Minä olen iloinen, että minäkin saan käydä täällä. Minä olin onnekas saadessani upean perheen", Sam totesi ja hymyili. Hän siemaisi viiniä ja veti jalat vasten rintaansa. Hän rakasti nähdä Gabrielin lasten kanssa. Kun ilma olisi selkeämpi ja he olisivat olleet kauemin yhdessä, Sam haluaisi nähdä Gabrielin naurattamassa heidän lapsiaan ja lohduttamassa pahan unen jälkeen. Gabrielista tulisi paras isä ikinä.

Lisa hymyili Samin kertoessa kuinka tuo piti Mungon kahvihuoneen pullissa ja huolehti samalla Gabrielista. Hän oli iloinen kuullessaan sen, vaikka toivoi kyllä Gabrielilta itseltään enemmän varovaisuutta!
"Hienoa kuulla," hän vastasi Samille, "vaikkakin Gabriel itse saisi opetella huolehtimaan itsestään silloin kun me ei siihen pystytä!" Hän nauroi hieman vaikka vakavalla asialla sinänsä nyt leikittiinkin. Mutta Gabriel oli opettanut, tai ainakin yrittänyt opettaa häntä olemaan huolehtimatta liioiksi. Eihän hän koskaan lakkaisi huolehtimasta, mutta ainakin hän oli mielestään oppinut näyttämään enemmän huolettomalta nykyään.
Samin kertoessa Gabrielin rakastavan orpokotia, Lisa nyökkäsi hymyillen ja kuunteli Samin puheet loppuun yhä hymyillen.
"Olet aina tervetullut tänne, Sam," hän sanoi, "Gabrielin kanssa tai ilman.." Hän mietti hetken ja laski katseensa hetkeksi käsissään olevaan lasiin.
"Kuule Sam.. Olen todella kiitollinen kaikista.. kirjoista ja herkuista ja.. reissuista mitä olet hyväksemme tehnyt," hän sanoi ja nosti hymyillen katseensa takaisin Samiin, "lapset rakastavat sinua ja samoin minä. Et tiedäkään kuinka paljon.. Mutta, kuten olen sanonut.." Hän naurahti.
"Sun ei oikeesti tarvi tehdä niin paljon.. rahaa vieviä juttuja," hän sanoi, "olen sanonut samaa Gabrielillekin vuosia.. Lapset arvostavat enemmän sitä että heidän kanssaan on joku kuin että saisivat uusia leluja tai pelejä."

Hetken päästä Gabriel tuli takaisin hymyillen.
"Stacy nukahti vihdoin," hän sanoi, "jännä sinänsä että vampyyri sai pienen tytön nukkumaan." Hän naurahti ja otti sitten vihdoin ne piilarinsa pois. Ne olivat jo jokin aika sitten alkaneet tuntua hieman pahalta, mutta hän ei ollut viitsinyt luopua niistä lapsien takia.
"Mistä jäin paitsi?" hän istuutui takaisin sohvalle Samin viereen ja nappasi sen viinilasinsa takaisin.

Sam hymyili Lisan todetessa, kuinka Gab saisi opetella pitämään itsestään parempaa huolta. "Ja sitten hän kehtaa moittia siitä, että huolehdin. Minä olen muutaman kerran tuhahtanut, että lopetan murehtimisen kun hän miettii muutaman kerran mihin päänsä pistää, mutta hän on kyllä kuulemma hyvä aurori", noita totesi ja alkoi sitten punastella kehuista. Onneksi puhe kääntyi lastenkotiin. "Lisa, minä tuhlaan teihin mieluummin kuin mihinkään muuhun", noidan ääni oli lempeän jämäkkä, joka kertoi ettei Lisa pääsisi häneltä karkuun.

Gabriel saapui sopivasti, jottei Lisa voisi väittää enää kamalasti vastaan. "Jästien versioissa vampyyrit osaavat hypnotisoida, joten ehkä sinä teit niin", Sam totesi ja käpertyi Gabrielin kainaloon tuon istuutuessa. Gabriel näytti paremmalta ilman piilolinssejä. "Siitä miten komealta sinä näytät tänään", Sam vastasi virnuillen silmät tuikkien naurusta. Viini oli hiljalleen nousemassa pienen merirosvon päähän. Lisan sanat saivat Samin tuntemaan itsensä onnellisekis, sillä hän teki Gabrielin onnelliseksi. Hän halusi saada miehen hymyilemään ja nauramaan. Hän rakasti sitä, kun hän nukahti vasten Gabrielia paljaat ihot vastakkain. Hän piti siitä, miltä mies näytti koettaessaan aamulla vaikuttaa virkeältä Samin herätessä. Hän rakasti mustaa varpustaan. Lisäksi Sam oli unohtunut tuijottamaan ja sen tajuttuaan hän punastui ja käänsi katseensa pois. Viinin siemaisu auttoi hieman kätkemään punaa. Hän oli kaikkein kauimpana julmaa merirosvoa kuin pupujussi haita.

"Minä tiedän sen Sam," Lisa sanoi, "mutta sun pitää tietää myös ettei sinun tarvitse." Sen enempää naiset eivät ehtineet väittelemään kun Gabriel jo palasi takaisin. Miehen udellessa mistä jäi paitsi, hän sai vastauksen Samilta. Gabriel naurahti hieman ja katsahti kysyvästi Lisaa, joka vain kohautti hartioita vastaukseksi. Eivät kai nuo nyt oikeasti mistään semmosesta puhuneet!
"Noh.. minun täytyy nyt lähteä itsekin unten maille," Lisa ilmoitti ja tyhjensi lasinsa, "lapset pitää ruokkia aamulla.. Voitte jäädä toki yöksi tekin, jos haluatte." Lisa katsoi molempia kysyvästi ja Gabriel vilkaisi häntä tuijottavaa Samia kysyvästi.
"Siellä on se yksi huone vapaa nytkin," Lisa jatkoi, "joten jos ette jaksa kotiin lähteä niin olette enemmän kuin tervetulleita jäämään tänne yöksi."
"Mitäs sanot Sam?" Gabriel kysyi aistien jo kuinka tämän pienen merirosvon viinipää ei ollut ihan yhtä merirosvoa kuin asukokonaisuus.

Lisa joi lasinsa tyhjäksi ja nousi. "Ah... tuttua, minulla se vain vastaa viistokujaa", Sam sanoi virnistäen. Lisan ehdotus orpokotiin jäämisestä oli todella ystävällinen ja Sam olisi mieluusti nukkunut siellä ja herännyt lasten kanssa. "Minun täytyy herätä aamulla aikaisin, joten kolistelisin vain ja herättäisin lapset", sam totesi ja katsoi Gabrielia pahoittelevasti. "Ja minä lupaan, etten juo tämän enempää viiniä, enkä laita sinua kantamaan minua pitkin viistokujaa. Nyt minulla on hyvät kävelykengät", Sam vakuutti hymyillen. "Hyvää yötä Lisa, kiitos tästä illasta", noita toivotti hymyillen lämpimästi.

"Vai haluatko sinä välttämättä jäädä?", Sam kysyi ja punastui sitten pienesti ajatellessaan, mitä hän halusi tehdä Gabrielille ei välttämättä olisi hyvä idea, kun lapsia olisi lähellä. Minkä hän sille voi, että mies näytti äärimäisen seksikkään vaarallisen mystiseltä ja Sam halusi miehen riisuvan hänen merirosvo vaatteensa ja näkevän ne söpöt vaaleanpunaiset alushousut, joissa oli pääkallon kuvia sekä mustaa pitsiä. Rintaliivejä Samilla ei ollut, koska paita olisi paistanut ne heti läpi. Lisäksi ensimäisen maun jälkeen Sam ei ollut saanut kyllikseen Gabrielin puolesta, johon hän ei ystävänä ollut voinut tutustua. Samin piti kaataa henkisesti kylmää vettä niskaansa, jottei olisi hyökännyt miehensä kimpuun sillä sekunnilla. Viinillä oli häneen petollinen vaikutus.

Gabriel naurahti Samin selityksille, mutta nyökkäili hyväksyvästi ja katsoi sitten Lisaa.
"Joo, Samilla on pakkomielle siihen lenkkeilyyn neljältä aamulla," hän selitti ja nousi siitä sohvalta. Samin kysellessä häneltä halusiko hän välttämättä jäädä, mies pudisti päätään hymyillen Samin pienell viiniselle mielelle.
"Hyvää yötä," Lisa vastasi Samille naurahtaen ja tajusi kyllä tasan tarkkaan missä mentiin vaikkei sitä nuorelle parille ilmaissutkaan.
"Sammuttakaa valot kun lähdette," hän sanoi vielä ennen kuin lähti keittiön kautta yläkertaan. Gabriel huikkasi tuolle myöskin hyvät yöt ja kääntyi sitten taas Samin puoleen.
"Noniin neit--.. Kapteeni Slayer," hän sanoi, "eiköhän mekin lähdetä sitten kotia kohti. Kumman luota haluat herätä?" Hän auttoi tytön pystyyn ja yhdessä he sitten hiippailivat ulos talosta Gabrielin sammutellessa valoja sauvallaan sitä mukaa kun he etenivät. Eteisessä hän auttoi takin Samin päälle, hänellä itsellään ei ollut kuin se viittansa mutta eipä siinä kai kylmä tullut.
Ulos talosta päästyään, Gabriel vielä lukitsi ulko-oven ja katsahti talon ikkunoita. Kaikkialla nukuttiin jo, koska ikkunoissa ei näkynyt yhtä ainoaa naamaa.
"Vihdoinkin kahden," hän naurahti hiljaa Samille ja veti naisen kiinni itseensä suudellen tuota lämpimästi siinä hennossa, syksyisessä yötuulessa.

"Se on hyvä pakkomielle", Sam totesi huulet mutristuen. Hän rakasti aamuisia juoksujaan. Hän oli yksin kaupungissa ja rauhassa kaiken kanssa. Sitä ei voittanut mikään.
"Arvon Kreivi, ehdotan vuorostani omaa matalaa hyttiäni", Sam sanoi Gabrielille hymyillen ja joi viiininsä loppuun. Hauska pieni kihelmöinti voimistui. Onneksi Sam oli vain hassunhauska humalassa ja hieamn kömpelömpi. Ei hän itseasissa edes juonut itseään humalaan vaan hiprakkaan.

Gabriel pimensi taloa heidän matkallaan ulos ja auttoi Samin komean takin naisen ylle. Nopeasti hurja merirosvo nosti kaulukset, jotta hänen kaulansa ei olisi aivan paljaana kylmälle tuulelle. Tosin ei hän ehtinyt astella edes alas portaita kun Gabriel kaappasi hänet syleilyynsä. "Vihdoin", Sam sanoi ja tapasi Gabrielin puolessavälissä liittääkseen huulet yhteen. Hän painui vampyyriä vasten ja erkaantui vasta kun kylmä viima osui ilkeästi niskaan. "Sinä taidat olla varmempi ilmiintyjä nyt", noita totesi hymyillen.

Kun pariskunta tupsahti Samin kotiovelle nainen kaivoi taskustaan avaimensa ja avasi lukot. Hän veti Gabrielin mukanaan sisälle. Ikkunoissa oli kurpitsoja ja söpöjä koristeita, ei mitään pelottavaa. Sam ei välittänyt kauhusta. "Ai niin, minä en mene huomenna juoksemaan, eikä minulla ole töitäkään, sillä pidän vapaapäivän", Sam tunnusti Gabrielille heidän astuessaan eteiseen. "Tämän viinin jälkeen pidän itseäni hirvittävän fiksuna aieman päätökseni johdosta", hän nauroi ja napitti liiviään auki. Asuntoa valaisivat kauniisti kynttilät, jotka olivat syttyneet heti kun he olivat astuneet sisään. Sam oli ehkä hieman ennustellut, että he tulisivat hänen luokseen.

Ei mennyt kuin hetki kun he jo ilmestyivät Viistokujalle tutun puodin ovelle ja Samin avattua ovet, he astuivat sisälle kurpitsoin koristeltuun kahvilaan. Gabriel kilautti oven takanaan kiinni ja hänen kasvoilleen nousi jo aavistuksen verran hymyä kun hän tajusi että valojen sijaan kynttilät leimahtivat tulille luoden hentoa valoaan Kurpitsajuhlan yöhön.
Samin tunnustus ei sinänsä yllättänyt Gabrielia yhtään, mies oli oikeastaan ollut kahden vaiheilla uskoisiko tuon lähtevän aamusta juoksemaan vai ei. Siitä hän oli varma ettei itse suostuisi heräämään kuuden tunnin päästä mihinkään lenkille!
"Ah ovelaa," Gabriel virnisti Samin selitettyä suunnitelmansa ja tyytyväisyytensä siihen. Gabriel kopisteli naisen luo veti tuon luokseen.
"Oikein ovelaa," hän toisti huvittuneena ja suuteli tuota näykäten taas aavistuksen naisen huulia niillä kulmahampaillaan.
"Ja minä kun en yhtään arvannut sinun pieniä mietteitäsi," hän hymisi huvittuneena ja auttaen nyt puolestaan ulkotakin pois naisen päältä ja laskien sen lähimmän tuolin selkänojalle samalla kun siirtyi suutelemaan naisen kaulaa. Hetken päästä hän kohottautui takaisin naisen kasvoille ja katsoi tuota silmiin omilla tätänykyä taasen harmaansinisillä silmillään ja silmät hymyilivät.
"Mennäänkö yläkertaan?" hän kysyi suudelman lomasta ja tunsi pakahtuvansa. Hän ei vieläkään tajunnut kuinka typerä oli ollut kun ei vuosia sitten ollut tajunnut minkälaisen naisen kanssa oli tekemisissä.. Oli edelleen typerää että Sam oli ollut ihastunut häneen eikä hän ollut tajunnut sitä! Varsinkaan kun kaiken olisi pitänyt olla toisinpäin.

Samia hieman huvitti se, kuinka Gabriel jopa jaksoi asetella hänen takkinsa tuolille. Onneksi mies ei jäänyt sitä sen suuremmin asettelemaan. "Minä olen ovela noita, jos et sitä jo tiennyt. Olen niin mahdottoman söpö, että kukaan ei ikinä osaa arvata mitä minä juonin", hän paasasi kunnes suudelma muutti viimeisen sanan lähes mutinaksi. Gabrielin kiusoitellessa Samin kaulaa nainen saattoi vain huokaista. Sam rakasti sitä, kun hänen niskaansa ja kaulaansa kosketeltiin. Jo vuosia ennen kuin he seurustelivat Sam oli pyytänyt Gabia välillä hipsuttamaan niskaansa. Se vain tuntui niin hyvältä!

Gabrielin katsoessa omilla silmillään Samia ja kysyessä menisivätkö he yläkertaan, nainen saattoi vain myöntyä. "Luulin ettet koskaan kysyisi", hän totesi ja lähti johdattamaan Gabrielia ylös. Hän jopa käveli portaita edellä, antaen miehen aivan rauhassa tuijotella hänen pieniä naisellisia muotojaan harnivaisesti housuissa. Kun he olivat Samin asunnossa, noidan hermot pettivät. Hän kiepsahti ympäri ja suuteli Gabrielia alkoholin antamalla estottomuudella. Hän alkoi kuoria Gabrielia pois vaatteistakin! Normaalisti Sam oli vieläkin hieaman ujo, osittain koska hän ei meinannut uskoa silmiään vieläkään. Osittain hän tunsi itsensä tyttömäisen epävarmaksi. Oliko hän tarpeeksi hyvä? Lisäksi Sam halusi näyttää täydellisen söpöltä ja ihanalta. Hän ei oikeastaan uskonut kykenevänsä olemaan seksikäs, mutta kapteeni Slayer uskoi kykenevänsä siihen. "Nyt sinä olet minun laivassani, minun säännöilläni", hän sanoi matalalla samettisella äänellä ja tarttumalla Gabrielin housujen vyöhön hän veti miehen mukaansa makuuhuoneeseen.

Gabriel hymähti hieman Samin vastaukselle hänen kysymyksestään ja lähti seuraamaan tuota kädestä pitäen yläkertaan. He pääsivät hädintuskin portaat ylös kun Sam äkkiä pyörähti ympäri ja viinin makuisen suudelman myötä kaikki se normaali suloisuus ja söpöisyys katosivat kuin tuhka tuuleen.
Gabrielin viitta tipahti ensimmäisenä lattialle matkan varrelle Samin vetäessä häntä mukanaan makuuhuonetta kohti. Gabriel hymyili aavistuksen naisen uhotessa hänen olevan nyt kapteenin armoilla ja mikäli tähän leikkiin lähdettäisiin, ei kapteenille kaikkea nyt niin helpoksi pitänyt tehdä!
"Unohat nyt kenen kanssa olet tekemisissä," Gabriel vastasi vetäisten Samin täysin itseään vasten ja kääntäen tämän nyt niin että hän pakotti naista edellään pitäen tuosta lujasti kiinni.
"Olenhan sentään kreivi," hän huomautti kaataen Samin siihen sängylle hänen eteensä. He saattoivat olla kapteenin hytissä, mutta hän oli silti elävä kuollut!
Gabriel nousi siihen Samin ylle painaen huulensa tuon kaulaa vasten, näykkien hellästi niillä hampaillaan nyt kun ne hänellä olivat. Näykkimisen tahdissa naisen napit aukenivat hiljalleen ja niiden myötä mies lähti hiljalleen valumaan alemmas paljastuvaa ihoa pitkin unohtamatta käyttää niitä hampaitaan. Vatsa oli aina ollut hänen heikko kohtansa mitä tuli naisen vartaloon. Samalla hänen kätensä löysivät Samin kyljille, mutta lopulta mies hiljalleen palasi ylös naisen kasvoille. Hän hymyili ovelasti ja vei toisen kätensä naisen niskan taa samalla kun jälleen hetken verran näykki naisen huulia.
"Vai kapteenin armoilla," hän mutisi aavistuksen huvittuneisuutta äänessään samalla kun kiusasi naisen vartaloa sekä käsillään että hampaillaan. Tällä kertaa muulloin niin toimivaksi kapistukseksi osoittautunut huulikoru taisi jäädä kakkoseksi.

Gabriel lähti hiprakaisen kapteenin leikkiin mukaan. Tuo muistutti aatelis asemastaan ja muistutteli että nyt ei oltu kenen tahansa miehen armoilla. "Vai Kreivi. Minulle sinä olet maakrapu", nainen hymähti ja kaatui kuitenkin sängylle. Osittain koska hän halusi kaatua ja osittain viinin ansiosta. Hän antoi miehen nousta ylleenkin. Oikeastaan Sam piti saamastaan kohtelusta, mutta.. Hampaat kutittivat ja sam kiemurteli välillä Gabrielin huulien alla. Varsinkin kun mies pääsi vatsalle saakka, Sam puri huultaan ollakseen kikattamatta ääneen. Onneksi kreivi tuli uhittelemaan hänelle vielä.

"Kapteenin armoilla", kapteeni Slayer toisti hiljaa ja yllättäen vetäisi Gabrielin pitkälleen ja pyörähti tämän päälle. Ennen kuin eläväkuollut ehti ajatella mitään, tuo oli kiinnitetty yhdestä kädestä sängyn päätyyn käsiraudoilla. Sam oli saanut ne vitsinä ja jostain syystä hän oli laittanut käsiraudat kiinni yhteen sängyn pinnaan tänään. "Ole kiltisti, tai laitan toisenkin kätesi kiinni", hän hymisi ja nousi pois Gabrielin päältä.

Sam nousi koko sängyltä pois ja käveli sulkemaan ikkunaverhot. Hän ravisteli kiharat hiuksensa auki kampaukselta ja kääntyi sitten katsomaan "vankiaan". "Kreivi, minä sanoin, että minun sääntöni", kapteeni totesi ja antoi liivin tippua päältään. Puuvilla paita oli löysä naisen yllä ja Sam riisui senkin pois. Hänen koko ylävartalonsa oli paljaana ja vanhan talon kylmyys tuntui hieman ja sai ihon kananlihalle. Siitä välittämättä kapteeni kumartui suutelemaan vankiaan ja riisumaan tämän ylävartaloa. "Jos olet kiltisti, saatat päästä vapaaksi", noita hymisi ja näytti avainta, joka oli lukuisten medaljonkien ja korujen kätkemä. Sam valui suukottelemaan paljastnutta ihoa ja hymyili ovelasti Gabrielille. Tämä oli Sam, joka ei yleensä näyttäytynyt.

Samin toistaessa hänen sanojaan, Gabriel virnisti hieman aivan pahaa aavistamatta. Toisinaan siinä oli huonot puolensa että oli luikku mies, koska nytkin hänen sivuun sysäämisensä niin äkkiarvaamatta oli enemmän kuin helppoa. Jos hän olii ollut yhtään varautunut moiseen, hän olisi ehkä voinut estää tämän käänteen. Varautunut.. tai halunnut.
Mutta käsirautoja Gabriel ei missään muotoa osannut odottaa! Ei vaikka hän merirosvoksi pukeutuneen naisen kanssa nyt olikin tekemisissä. Eikä hän tietenkään ollut huomannut käsirautoja sängyn päädyissä huoneeseen tullessaan kun oli keskittynyt kokonaisvaltaisesti Samiin.
Toista kättä Sam ei niin vain saisi kiinni, koska nyt hän tunsi tämän leikin. Ja vaikka hän luikku olikin, hänen käsivarsissaan oli yllättävää voimaa mitä pieni leipurityttö ei kyllä saisi väännettyä! Eikä hurjin merirosvokaan.
"Voi sä niin tuut kuulee tästä," Gabriel tokaisi virnistäen ja vilkaisi vangittua kättään ennen kuin sitten siirsi katseensa takaisin vaatteitaan kiusaavan hitaasti vähentävään Samiin.
Naisen ryömiessä nyt puolestaan siihen hänen ylleen ja suudellessaan häntä uhkailujen lomasta, Gabriel ei voinut olla hymyilemättä tyytyväisenä näkemälleen. Hän rakasti Samia sellaisena hupsuna kun tuo olikin mutta piti kyllä tästäkin, toistaiseksi tuntemattomasta puolesta. Kai sen vapauttamiseen tarvittiin merirosvopuku ja punaviiniä.
"Vai että merirosvo lupaa päästää vapaaksi," Gabriel mutisi, "yleensä kun moisen lupauksen kuulee merirosvolta, siihen liittyy jotain ehtoja? Pitääkö mun kerätä sulle sata sielua vai häh?"

Gab vakuutteli muistuttavansa kyseisestä tilanteesta, johon Sam vain virnisti. Olisipahan toisella jotain mitä muistella mungon pedissä, jossa ei mitään voinut tehdä! "Muistuta ja muistuttele vain", noita sanoikin ja vetkutteli vaatteita pois yltään siirtyen sitten Gabrielin kimppuun.

Kuullessaan sieluista Sam nousi istumaan virnuillen. "Ei, minä saan tarpeeksi seuraajia hurmaavilla kakkusillani. En tarvitse siihen kreiviä", hän totesi ja kuljetti kätensä Gabrielin siisteihin hiuksiin ja hellästi tukistamalla käänsi miehen katseen itseensä. "Minä haluan sellaisen myrskyn, että sitä ei unohdeta hetkeen. Minä haluan sinut, kreivi", Sam sanoi ja vetäisi Gabrielin vyön pois tuon housuista. "Arr..." Sam sanoi ja suuteli Gabrielia koko pienellä merirosvon kiihkolla riisuessaan miehen housuja. Hän nautti tästä melko paljon! Hänellä oli hauskaa, vaikkei aina aavistusta mitä tehdä seuraavaksi. "Sinulla on vain yksi käsi käytettävänäsi. Toivottavasti pystyt johonkin sen kanssa, vieläpä kun se on sinun väärä kätesi", kapteeni totesi kiusoitellen samalla miestä omilla käsillään.

Anteekseen Gabrielille vähän lisää mietittävää Sam nousi sängylle. Hänellä oli yhä ne saappaat jalassa, muttei se haitannut. He olivat käytännössä ilmiinstyneet sisällekin. Hän kumartui riisumaan ne hitaasti pois jalastaan. Hän kiusoitteli Gabrielin rintaa paljailla varpaillaan. "Miten suu nyt pannaan kreiviseni?" Sam kysyi nauraen.

Ja varmasti muistuttelisikin! Gabriel ei antaisi sen pienen söpön Samin ikinä unohtaa tätä yötä.
Gabrielin sadan sielun tarjous ei tuntunut kiinnostavan tätä kapteenia, joten ilmeisesti hän ei sitten ollut tekemisissä minkään asteen Davy Jonesin kanssa. Mutta onneksi kapteenilla oli toinen ehdotus, joka sai tämän kreivin muka harkitsemaan tarjousta hetkeksi. Vapaa käsi leuallaan, mies mietti vaihtoehtojaan samalla kun tunsi nykäisyn vyötäröllään. Saadessaan hurjan merirosvon taas suutelemaan itseään, pohtiminen unohtui. Tiedä sitten syytä siihen.

Samin huomauttaessa hänen kädestään ja toivoessa että hän pystyisi edes johonkin sillä vasemmalla kädellään, Gabriel hymyili hieman huvittuneesti ja vilkaisi kahlittua oikeaa kättään. Voi kyllä hän pystyisi vaikka mihin! Häntä tunnuttiin aliarvioivan nyt pahimman kerran.
"Miten nyt suu pannaan?" Gabriel naurahti yrittäen hieman suojata paljasta vatsaansa Samin kutitteluilta. Samassa hän tarttui tiukasti jalkaterään vapaalla kädellään ja nykäisi Samin siihen ylleen. Olihan tämä kaikki jokseenkin hankalaa kun toinen käsi oli sidottuna ja se vaikutti myös muuhun liikkumiseen. Mutta saatuaan Samin nykäistyä siihen ylleen, hän irrotti otteensa naisen jalasta ja vei kätensä tuon niskan taa vetäen naisen suudelmaan, joka varmasti näytti ettei sitä aivan avuttomia vielä oltu! Tuon pitäisi sitoa hänet jokaisesta raajastaan jos niikseen olisi ja sitähän ei tulisi tapahtumaan.
Lumottuaan Samin suudelmallaan, hän äkkiä tönäisi naisen siihen oikealle puolelleen jolloin hän pääsi nousemaan edes hieman ylemmäs tässä taistossa vaikka käsi haittasi vieläkin ja teki joistakin liikkeistä aavistuksen kömpelömpiä.
Mutta hän sai Samin kaadettua vierelleen, jonka jälkeen hän antautui uuteen intohimoiseen suudelmaan, jonka aikana hänen vapaa käsi piteli Samia hetken paikallaan, mutta sitten siirtyi puolestaan aukomaan naisen edelleen tiellä olevia merirosvon pöksyjä.

Gabrielin kiusaaminen oli kivaa. Sen Sam tiesi entuudestaan. Hän muisti ajan kun mies oli mennyt umpisolmuun yhdestä halista ja suukosta poskelle. Lopulta Gab oli tajunnut, että Sam teki sitä muillekin ja rentouttanut aivosolunsa.

Gabrielin yllättävä nykäisy sai Samin äännähtämään säikähtäneesti kun hän oli yllättäen Gabrielin päällä. Viini oli taatusti ollut aurorin puolella siinä kohtaa. Kapteeni ei ehtinyt kitisemään mitään Kreivin käytöksestä kun hänen huulilleen annettiin parempaa tehtävää. Sam vastasi siihen ja ei jaksanut etsiä tasapainoaan vielä, mikä oli virhe sillä seuraavaksi hänet kumottiin patjalle saakka. Gab selvästi koetti vakuuttaa, että tuolla oli kontrolli.

Sam suuteli ja availi myös Gabrielin housuja tuntiessaan miehen sormien tappelevan nappien kanssa. Noita painoi hyvin kiihkeän suudelman Gabrielin huulille ja kiepahti sitten istumaan Aurorin päälle hengästyneenä. "Sinä et pääse kohta irti tuosta ollenkaan", hän sanoi rintakehä tiiviin hengityksen tahtiin nousten. Sam nakkasi hiuksensa selkään ja kiusasi Gabrielin etumusta kankaan läpi. "Jätän sinut siihen sängynlämmittimeksi", noita uhkaili kumartuessaan suukottelemaan Gabrielin rintaa. Hän antoi hiustensa kutitella miehen ihoa valutellessaan päätä pitkin ja poikin vatsaa ja rintaa. Sam nousi hetkeksi ja alkoi vetää velhon housuja pois. Samin omat olivat jo auki, jolloin vaaleanpunaiset alushousut vilkkuivat, mutta ei noidalla näyttänyt olevan kiire niitä riisumaan kun hän palasi kiusaamaan Gabrielia.

Tämä oli yhtä pompottelua puolelta toiselle eikä kumpikaan tuntunut olevan varautunut toisen seuraavaan tempaukseen. Niinpä Gabriel huomasi hetken päästä olevansa taas selällään ja hänen yrityksensä jäi vain yritykseksi. Mutta ei se häntä haitannut sinänsä, miksi haittaisi?
Sam uhkaili häntä jälleen ja Gabriel ei voinut olla huvittumatta, mutta pyyhki hymynsä nopeasti pois kasvoiltaan. Jos Sam oli hurja merirosvo, ei hänkään niin vain alistunut tuon pompoteltavaksi! Kreivinä hän nyt oli jo menettänyt toivonsa koska vampyyrin etulyöntiasema oli ollut ilmiintyminen.. Eikä hän ollut valmis jättämään kättään käsirautaan vapauden hinnalla. Mutta mitä hänen vampyyriydestään oli jäljellä? Silmät olivat jääneet orpokodin roskikseen, vaatteet olivat tippuneet johonkin.. Meikki oli levinnyt jo varmasti pitkin naamaa. Ainoa asia oli hampaat, joten.. Ehkä hän palaisi takaisin aurorin rooliinsa. Siitä voisi itseasiassa tulla ihan hauskaakin, Sam kun näki hänen aurorin puoltaan niin harvoin jos koskaan.
"Vai en pääse irti?" Gabriel kysyi viini päässä pyörien, mutta äänen sävy aavistuksen vakaammaksi muuttuneena. Hän iskosti terävän katseensa suoraan Samin silmiin niin vaikeaa kun se tuon kauniin, paljaan vartalon sijaan olikin. Haastaessaan tätä merirosvoprinsessaa katseellaan, hän samalla alkoi vainvihkaa tutkia yhä osittain jaloissaan olevia housujaan. Niiden taskuissa oli pakko olla yksi taikasauva..
Katsekontaktin rikkoutuessa ja Samin alkaessa suutelemaan hänen rintakehäänsä, Gabrielin kasvoille oli nousta nautiskeleva hymy mutta hän pyrki pitäämään itsensä väkisin vakavana. Hän oli nyt aurori ja aurorina hänen oli päästävä vapaaksi tästä tilanteesta. Ei merirosvojen voinut antaa rosvota loppuelämää! Häneltä oli jo varastettu vaatteita ja puolet omaisuudesta!
Juuri samalla hetkellä kun Sam tarttui hänen housuihinsa, Gabriel löysi taskustaan sauvansa ja vetäisi sen nopeasti esiin ja sen kummempia ajattelematta, alohomoran voimin avasi kahleet seinänpäädystä.
"Vapaus!" hän tokaisi voitonriemuisena jättäen hetkeksi aurorin älykkyytensä (jos sellaista oli) sivuun ja viskasi sauvansa johonkin yöpöydän suuntaan mutta se taisi tipahtaa siitä lattialle tai johonkin. Samassa osat vaihtuivat jälleen ja Gabriel kieräytti Samin pois yltään potkaisten nyt vain tiellä olevat mustat housunsa jaloistaan.
"Arvon kapteeni Slayer," hän tokaisi aurorin asennetta uhkuen ja laski nyt molemmat kätensä Samin käsivarsille pitelemään naista paikallaan.
"Aurorin oikeuksilla pidätän teidät maan ryöväämisestä ja viattomien ihmisten kahlitsemisesta sängyn päätyihin," hän seposti Samin oikeudet, "kaikkea sanomaanne voidaan käyttää teitä vastaan ja blaadidaadidaa." Hymy oli edelleen hukassa hänen kasvoiltaan ja sen sijaan silmissä paloi se jokin aurorin luonne, joka häntä puski eteenpäin työkentällä. Se, jota Sam ei ollut tavannut aikaisemmin koska ei ainakaan hänen tietääkseen ollut nähnyt häntä kesken töiden teon.
"Ja nyt on sinun vuorosi toimittaa minulle sata sielua tai saat viettää loppuelämäsi Azkabanissa," hän uhosi laskeutuen melkein Samin huulille, mutta nyt vain kiusaten tuota hetken huulikorullaan. Ei nyt vankia tohtinut liian paljoa suosia! Lopulta, kiusattuaan tarpeeksi, hän kuitenkin antautui sen verran että painautui jälleen naisen huulille, antaen kätensä hakeutua tuon aukinaisten housujen suulle..

Selvästikään Gabriel ei osannut alistua kohtaloonsa, kuten kunnon miehen kuuluisi. "Et", Sam sanoi vakavailmeiselle miehelleen ovelasti hymyillen. Hän ei ottanut uhkailuja milläkseen, sillä ei hän uskonut, että Gabrielin sauva housuissa olisi, perussääntö. Takapuoli voisi kärähtää, jos huonosti kävisi. Joskus joku istui sauvansa päälle ja katkaisi sen, tosin Gabrielille se olisi saavutus. Yllättäen kuitenkin käsirautojen lukko naksahti auki ja Sam kohotti katseensa juuri ajoissa nähdäkseen miten aurorin käsi vapautui. Noita oli niin hölmistynyt ettei hän tajunnut käyttää hetken tilaisuutta hyödykseen vaan joutui Gabrielin alle.

Housut katosivat ja pian Sam huomasi, ettei juuri voinut mitään kun häntä pideltiin käsivarsista kiinni. Gabriel näytti erilaiselta, paljon vakavammalta ja vaarallisemmalta. Kylmät väreet juoksivat pitkin kapteenin selkää. "Viattomien? Siihen minä en ole syylistynyt. Tuhmien Kreivien kyllä", kapteeni puolustautui hymyillen. Gabrielilta ei kuitenkaan hymyä irronnut. Onneksi pöyhkeän merirosvon taatusti oletettiin hymyilevän itsevarmasti tälläisissä tilanteissa. "Eikös sinun pitänyt olla oikeuden puolustaja?" Sam kysyi saadessaan määräyksensä ja kohotti vasenta kulmaansa.

Gabriel kiusoitteli noidan huulia huulikorullaan. Sam tuijotti velhoa silmiin hymyillen omahyväisesti, kuin kaikki menisi hänen suunnitelmiensa mukaan. Gabrielin suudelma sai Samin hymyn katoamaan ja hän vastasi siihen vähintäänkin innokaasti. Hän nosti lanteitaan miehen kättävasten ja näykkäisi lempeästi miehen huulta. Hän vei vapautuneen käsivartensa hyväilemään Gabrielin liian laihaa selkää ja kasvoja. "Minulla on kiire, ne sata sielua pitää noutaa..." Noita sanoi hiljaa niin, että huulet hipoivat Gabrielin huulia. "Enhän minä halua vankilaan", hän kuiskaisi ja kohottautui suutelemaan Gabrielia uudelleen.

"Mitä se kreivi oli sinulle tehnyt?" Gabriel kysyi painokkaasti tämän kapteenin inttäessä vastaan sen suhteen kuka oli viaton ja kuka ei. Niinpä hän asetti sata sielua haasteeksi, jonka Sam kovinkin ovelasti kyseenalaisti. Gabriel tuhahti piilottaen naurahduksensa sen taa.
"Eikös jokaisella meillä ole se pimeä puolensa?" hän kysyi puolestaan.
Heidän antautuessaan uuteen suudelmaan, kaikki uhoaminen tuntui jäävän taakse puolin ja toisin. Mutta Samin hiljainen kysymys hänen huuliaan vasten sai miehen avaamaan silmänsä ja katsomaan tuota pieni hymynkare kasvoilla käväisten.
"Ehkä mä annan sulle aikaa huomiseen," hän vastasi vähintäänkin yhtä hiljaa jottei hetki karkaisi. Tämän jälkeen hän suuteli Samia ensin hellästi, mutta pian suudelma muuttui vaativammaksi. Vapaalla kädellään hän veti vihdoin naisen päällyshousut tuon jalasta antaen sitten kätensä huomioida paitsi naisen niskaa ja kaulaa, myös tuon kauniita reisiä käväisten hetkellisesti myös naisen jalkovälissä. Lopulta ne vaaleanpunaiset pääkallopikkuhousutkin tippuivat päällyshousujen seuraksi. Kaikki se kolmiodraama merirosvon, kreivin ja aurorin välillä tuntui vihdoin jääneen taakse ja sitä saattoi vain keskittyä rakastamansa naisen hyväilyyn ja tuon kosketukseen.

Sam sai armonaikaa huomiseen saakka. Noita ei edes muistanut asiaa muutaman hetken kuluttua kun hän tunsi Gabrielin hyväilyt eikä jäänyt hetkeksikään toimettomaksi itsekään. Hän unohti kaikki roolit ja muut nauttiessaan rakastamasta miehestään.

Lopulta he olivat saaneet kyllikseen. Samin olo oli raukea kun hän makasi Gabrielin vieressä peiton alla. Hän oli kietonut kätensä aurorin ympärille ja painunut lähelle. Sam rakasti lähellä olemista ja sitä miltä Gabrielin iho tuoksui. Se tuntui pehmeältä posken alla. Sam huokaisi uudelleen tyytyväisenä ja kohotti katseensa Gabrieliin. "Ihan hyvä, ettei me jääty orpokotiin", nainen totesi ja hymyili. Hän irrotti toisen kätensä ja nyki koristukset pois hiuksistaan, jotta ne eivät painaisi ikävästi hänen päätään tai Gabrielia nukkumaan mentäessä. "Minun oloni on ihan höttöinen. vähän kuin olisin pilven päällä", Sam kuvaili ja hymyilli pehmeästi. Hänen huulensa olivat hieman turvoksissa rajuista suudelmista ja niitä kihelmöi kutkuttavasti. He eivät vielä koskaan harrastaneet niin rajua menoa. Onneksi Sam asui yksin talossa, sillä viini oli pistänyt hänet unohtamaan kaikki muut olennot maailmassa ja myös voluminapin.

Gabriel makoili silmät suljettuna ja pieni hymynkare suunpielissään ja Sam kiinni siinä kyljessään. Hänen toinen kätensä oli Samin ympärillä ja oikea käsi, jossa edelleen roikkuivat ne Samin käsiraudat, päänsä takana. Hän pyöritteli kovia kokenutta huulikoruaan kielellään.
Samin huomautus sai velhon naurahtamaan hieman, avaamaan silmänsä ja katsomaan naista siinä vieressään. Hymynkare oli muuttunut taas leveämmäksi hymyksi.
"Ah nyt tämä taka-ajatus valkeni minullekin," Gabriel naurahti vaikka olikin jo kotiin palatessa aavistellut etä jotain tälläistä tapahtuisi. Samin oveluus oli ehkä ollut heidän molempien oveluutta.
"Rakas sä oot aina pilvissä," Gabriel huomautti eikä ollut edes väärässä! Sam tuntui asuvan omassa pienessä Samlandiassa, jossa oli vain pullia, kukkia ja pikkulintuja. Ei se väärin ollut, hän piti siitä! Osoittaakseen sen, hän suukotti naisen päälakea.

Sam virnisti Gabrielille kuin liittolais rikolliselleen. "Anna kun mä irrotan noi", Sam sanoi huomatessaan käsiraudat. Hän otti hiuksistaan viimeisen esineen, joka oli avain ja avasi lukon käden käänteessä. Sen tehtyään Sam palasi äskeiseen asentoonsa ihailemaan olojaan, tosin Gabrielin huomautus sai naisen nauramaan. Sam tunsi suukkon hiuksissaan ja hymähti vain. Hetken aikaa kiehnättyään hän löysi todella mukavan asennon. "No, minulla oli tänään ainakin hauskaa", hän totesi ja sulki silmänsä.

Huomenna hänellä ei olisi töitä. Se oli outoa, sillä Sam oli pahimmanlaatuinen työnarkomaani. Hän eli työlleen, molemmille. Hän taisi kuitenkin ansaita vapaansa. Hän todella ruokki lukuisia velhoja ja noitia sekä ilostutti lapsia. Joskus piti nukkua pitkään ja pysyä päivä sängyssä - muulloinkin kuin flunssan kourissa. "Minä muuten kehystän sen sinun lapsuus kuvasi", Sam totesi ja hymyili. Hänellä oli vain muutama kuva Gabrielista. Nyt hänellä olisi söpö kuva pikkupojastakin.

Gabriel pääsi hetken päästä jopa irti kahleistaan ja kiitteli siitä Samia. Vaikka kyseessä olikin lelukäsiraudat, ne tekivät kyllä kipeää pidemmän päälle. Sam palasi tämän jälkeen siihen hänen viereensä ja Gabriel nojasi poskensa tuon päälakeen sulkien taas silmänsä hetkeksi. Olo oli rauhaisan raukea ja hän tunsi olevansa äärimmäisen onnellinen siinä hetkessä. Ulkomaailmassa ei ollut mitään, mikä voisi häntä huolettaa.
"Joo.. Paras päivä ikinä," Gabriel komppasi ja hymähti sitten, "ja yö."

Gabrielilla periaatteessa olisi töitä aamulla, mutta ehkä hän voisi vain ilmoittaa olevansa sairas. Kukaan ei enää nykyään epäillyt sitä veruketta kun hän oli kyseessä, joten kukaan tuskin edes kyseenalaistaisi sitä. Paitsi Leon tottakai, mutta tuo tuskin menisi lavertelemaan kenellekään. Hän voisi hyvillä mielin viettää päivänsä Samin kanssa.
"Voi eiii.." Gabriel valitti puoliksi nauraen ja nosti vapautetun kätensä silmilleen Samin kertoessa kehystävänsä hänen lapsuuskuvansa. Hän oli ihan unohtanut koko kuvan!
"Ja mä en varmaan voi tehdä mitään estääkseni sen?" hän kysyi vaikka jotenkin aavisteli kysymyksen turhaksi.

Gabrielin lapsuuskuva ei selvästikään saanut tarpeeksi arvostusta. "Et voi tehdä mitään", Sam totesi voitonriemuisena. "Jos tuhoat sen kuvan, haen vaan Lisalta uuden", Sam sanoi ja käännähti mahallee Gabrielin vierelle. "Minä rakastan lapsia ja sinua ja sinun lapsuus kuvasi on vain äärettömän rakastettava", Sam sanoi ja suukotti miehensä huulia lempeästi. "Jos haluat, voit saada jonkin minun lapsuus kuvistani. Yksikään niistä ei tosin liiku", hän tarjosi hymyillen. Samista oli paljon kuvia hänen vanhempiensa luona. Hänen isänsä oli jostain syystä innostunut harrastelija valokuvaaja.

Sam painoi päänsä tyynyyn ja hymyili. "Sä oot huomenna sairaana sitten. Mä en halua nousta tästä sängystä mihinkään. Ehkä kylpyyn aamulla, mutten muualle", Sam sanoi ja venytteli hieman. Hän näytti kissamaiselta ja siltä kuin olisi voinut alkaa kehrätä hetkenä minä hyvänsä. "Vai haluatko sinä väittää tätäkin suunnitelmaa vastaan?" noita kysyi ja silitteli Gabrielin vatsaa. Hän voisi vain kutsua kaapista ruokaa heille, vaikka hän vihasikin murusia sängyssään. Sam ei lähes koskaan syönyt mitään muualla kuin pöydän ääressä ja harvoin sohvalla. Hän ei vain pitänyt kutimisesta. Gabrielin ansiosta hän oli kuitenkin ehkä hieman rentoutunut omien sääntöjensä suhteen.

Kuten Gabriel oli arvellutkin, ei hän voinut tehdä asialle mitään. Tai sitten pölliä alkuperäiskappaleen ja sitten Samin kappaleen, jolloin hänen lapsuuskuvansa olisi kadonnut ikuisesti. Mutta ei hän voisi tehdä sitä Lisalle eikä hän kai pystyisikään! Lisa varmasti vartioi valokuva-albumiaan hengellään. Lapset olivat tuollekin niin tärkeitä.
Gabriel katsahti Samia tuon kertoessa lapsirakkaudestaan ja hänen äärettömän rakastettavasta lapsuuskuvastaan.
"No ehdottomasti haluan!" Gabriel totesi Samin ehdotukselle tuon kuvasta, "säilytän niitä rahapussissa ja esittelen kaikille." Hän naurahti hieman ja mietti hetken.
"Äh.. No näytä se kuva mulle?" hän kysyi, "ehkä olen sitten sujut sen asian kanssa että kehystät sen. Kunhan en löydä sitä kahvilasi seinältä suurennettuna!" Senkin tuo varmasti voisi tehdä!

Sam oli selvästi päättänyt hänen puolestaan ettei hän lähtisi huomenna mihinkään, mikä sai miehen naurahtamaan mutta nyökkäämään hyväksyvästi. Ei hänellä ollut vastaansanomista tähän ja sen kysymyksen kohdalla hän pudistikin päätään seuraillen samalla Samin käden liikettä mahallaan. Sitten hän äkkiä muisti ne kulmahampaansa ja vei kätensä napsauttamaan ne pois suustaan. Hänen vampyyrinpäivänsä olivat luetut. Samassa hänen mahansa murahti kuuluvasti, mikä sai Gabrielin nauramaan.
"Mahani protestoi!" hän sanoi, "se on saanut liian vähän herkkuja tänään!" Hän kumartui suukottamaan Samia.
"Vaikka mä niitä olenkin saanut."